Epikondyliitti on kiusallinen vaiva.

Tuki- ja liikuntaelimistön vaivoille on taipumus keksiä hauskoja puhekielisiä nimityksiä, jotta ne kuulostaisivat ymmärrettävämmiltä. Kuka haluaa puhua lateraalisesta tai mediaalisesta epikondyliitista, kun voi sanoa tenniskyynärpää ja golfkyynärpää? Paljon hauskempaa ja konkreettisempaa – vai onkohan? Näissä vaivoissa on harvoin kyse urheilusta, vaikka monet lajit altistavatkin riskille. Nyt on aika perehtyä siihen, mitä nämä rasitusvammat oikeastaan tarkoittavat ja mistä ne ovat peräisin.

“Lihas ei tiedä, mistä se rasittuu; sinä tiedät.”

 

 

Kuvat: Pixabay

Tenniskyynärpää ja golfkyynärpää – mitä ne ovat?

Sekä tennis- että golfkyynärpää ovat rasitusvammoja. Niissä on kyse olkaluun alemman nivelnastan eli epokondyluksen ärtymystilasta, jonka nimi on epikondyliitti. Nämä kovat pienet nastat voi löytää tunnustelemalla kyynärnivelen sivuja. Kyseessä on siis kaksi nivelnastaa: sisemmän oireiluun viitataan golfkyynärpäällä ja ulomman rasitukseen tenniskyynärpäällä. Tarkalleen, itse luu ei oireile, vaan siihen kiinnittyvien lihasten jänteet ja niiden kiinnityskohdat. Eri lihasryhmät kiinnittyvät näihin nivelnastoihin: Tenniskyynärpäähän liittyvät sormia ja rannetta ojentavat lihakset, golfkyynärpäähän koukistavat. On siis varsin keskeistä tunnistaa, millainen kuormitus oireiden takana on. Muistathan, ettet tulkitse oireita ilman ammattilaisen apua!

Sormien ja ranteiden liikkeet ovat tärkeitä hienomotorisessa työskentelyssä, kuten kirjoittamisessa, puhelimen käsittelyssä tai askartelussa. Sormia ja ranteita ojentavat ja koukistavat lihakset ovat kooltaan varsin ohuita ja voimantuoton kannalta melko heikkoja; ne eivät juurikaan jaksa työskennellä itsekseen vaan ne toimivat ryhmittäin. Pikkutarkassa tekemisessä näihin lihaksiin kohdistuu melko pientä kuormitusta ja ne saavat välillä levätä – esimerkiksi, kun kirjoittaessa pidät tauon ja käytät välillä hiirtä tai pyyhekumia. Tällöin lihasten sietokyky ei yleensä ylity nopeasti, ja niitä voi käyttää melko huoletta. Isomman kuorman kanssa, esimerkiksi nostaessasi käsipainoa, avuksi tarvitaan olkavarren lihaksia (mm. hauislihas).

Rasitusvammariski siis kasvaa, kun kuormitusten määrät, kestot ja vaativuus kasvavat. Tarvitaan toistuvaa, samankaltaista rasitusta, joka ylittää lihasten sietokyvyn. Tuolloin sormien ja ranteiden lihasten kiinnityskohtiin syntyy mikrovaurioita, pienenpieniä lihasrepeämiä. Kun rasitus toistuu yhä uudelleen, vauriot eivät ehdi parantua eivätkä lihakset palautua, ja syntyy rasitusvamma. Tenniskyynärpäähän liittyy nimenomaan kyynärvarren ulkopuolelle suuntaaviin liikkeisiin, golfkyynärpää sisäpuolelle.

Lihas ei tiedä, missä se rasittuu; sinä tiedät. Se vain reagoi siihen kohdistuviin voimiin. Tyypillisesti nivelnastat ärtyvät mailapelien lisäksi jatkuvasta kuormien nostelusta ja vääntöä vaativien työkalujen käytöstä (mm. ruuvimeisseli tai jakoavain). Tällöin tekemiseen käytetään liikaa kyynärvarren ja liian vähän olkavarren ja ylävartalon lihaksia. Kevytkin yksipuolinen toiminta, kuten toimistotyö, voi altistaa rasitusvamman syntymiselle, jolloin jokin yllättävä kuorma tai hallitsematon liike voi riittää ärsyttämään nivelnastaa. Hyvin usein lihaksen venähdys tai revähdys liittyy nimenomaan huonoon liikehallintaan yhdistettynä liian suureen kuormitukseen. Ihannetilanteessa ihminen käyttää ja rasittaa kehoaan hallitusti ja suunnitellusti, mutta tietenkään se ei ole aina mahdollista.

 

Oireet, itsehoito, riskit ja ennaltaehkäisy.

Tenniskyynärpää ja golfkyynärpää oireilevat monin tavoin, mutta tärkein oire on kipu, joka tuntuu kyynärpään sivulla olevan kyhmyn seudussa (erityisesti sormien ja ranteiden liikkeissä, kun kyynärnivel on suorana). Myös sormien puristusvoima ja kestokyky voivat heikentyä, ja kyynärnivelen liikkeet voivat olla kivuliaita. Kipu voi tuntua jo pienessäkin rasituksessa ja kyynärvarren tai ranteen liikuttelussa, ja se voi olla pitkäkestoista. Joskus rasitusvammaan voi liittyä lihasperäinen tulehdus, ja oireilu voi tuntua myös lämpöilynä ja kosketusarkuutena nivelnastojen alueella.

Kuten bursiitissakin, myös tenniskyynärpään ja golfkyynärpään itsehoidossa keskeisintä on johdonmukaisesti välttää rasitusta. Vaikean vamman kohdalla jopa viikon lepo voi olla tarpeen, mutta lepo ei tarkoita täyttä liikkumattomuutta. Liikkumattomuus altistaa lihasten passivoitumiselle ja jopa surkastumiselle. Kyynärnivel tarvitsee liikettä – kivun sallimissa rajoissa – mutta nostelua ja muita kuormia tulee välttää. Kuten bursiitissakin, tennis- ja golfkyynärpään kivunlievitykseen voi käyttää kylmäkäsittelyä: esim. jääpalalla sivelyä tai kylmäpakkauksen käyttöä tulehdusalueelle n. 10min ajan muutaman kerran päivässä. Kylmä on tarpeen etenkin, jos kipuun liittyy tulehdusta. Kylmähoidossa täytyy varoa, ettei altista ihoa paleltumiselle! Tehokas itsehoitokeino on myös kinesioteippaus tai vastaavasti napakka tukiside, jotka keventävät niveleen kohdistuvaa rasitusta. Koska teippaus vaatii huolellisuutta, sitä ei tule tehdä omin päin.

Tenniskyynärpää ja golfkyynärpää tarvitsevat ennen kaikkea aktiivista itsehoitoa. Hoitoon kuuluu olennaisesti myös lihasten venyttely ja harjoittelu. Linkit KSSHP:n potilasohjeisiin ovat TÄSSÄ ja TÄSSÄ.

Tulehduksen parannuttua nivelen toimintaan ja ympäristöön kuuluvien lihasten hierontakäsittely on tärkeää, sillä ympäristön kudosten kireys ja puutteellinen toiminta voivat altistaa rasitusvammalle. Kuten bursiitissakin, myös nivelnastojen ärsyyntyminen vaatii pitkäaikaisia ongelmia ja virheitä. Liikehallinnan ongelmat, anatomiset poikkeavuudet ja puutteellinen kehonhallinta altistavat kaikki ylirasitukselle ja sen myötä rasitusvammoille. Myös kyynärnivelen yliliikkuvuus eli hypermobiliteetti on riskitekijä, sillä yliliikkuva nivel on vaikeampaa säilyttää vakaana ja joustavana. Esim. tenniksessä kyynärnivel lukittuu herkästi, jolloin nivelen jousto-ominaisuus katoaa ja kuormitus on rajumpi. Ihannetilanteessa nivelen kuin nivelen tulisi toimia ns. iskunvaimentimena.

Toistan itseäni. Minkä tahansa rasitusvamman ehkäisy vaatii oman toiminnan ja ajankäytön tiedostamista ja suunnittelua – myös tenniskyynärpää ja golfkyynärpää. Joskus rasitusten vähentäminen vaatii jopa työn tai harrastuksen vaihtamista. Sitä ennen on kuitenkin mahdollista vaikuttaa moneen asiaan, kuten ergonomiaan ja kehonhallintaan. Vaikka olisitkin valmis luopumaan harrastuksesta tai työstä vammariskien vuoksi, kehonhallinta ja hyvä kehosuhde ovat taitoja, joista on hyötyä missä tahansa. Keskustele työ- ja harrastusergonomiasta, kehostasi ja liikkumisen tavoistasi ammattilaisen, kuten hierojan, fysioterapeutin tai terveydenhoitajan kanssa. Tällöin vältät Google-hämmennyksen ja omaan kehoosi liittyvän epätietoisuuden, etkä myöskään jää ilman työkaluja, jos vammariskejä on yhä elämässäsi.

 

 

Mistä tietää, onko vaivana tenniskyynärpää tai golfkyynärpää?

Myös tenniskyynärpää ja golfkyynärpää voivat oireilla trigger-pisteiden kautta. Joskus kipu voi sekoittua trigger-pisteen aiheuttamaan iskemiaan eli hapenpuutekipuun pehmeissä kudoksissa, sillä trigger-piste voi syntyä aivan samoihin lihaksiin ja siten heijastekipu voi tuntua hyvin samankaltaiselta. Trigger-pisteiden hoito on erittäin tehokas pehmytkudosten rasitus- ja kiputilojen hoitokeino. Sormien ja ranteiden ojentaja- ja koukistajalihaksia käsittelemällä voi selvitä nopeasti, onko kyseessä trigger-kipu vai epikondyliitti-kipu.

Trigger-piste on erittäin arka ja joskus säteilevä kipupiste lihaksessa, lihaskalvossa tai jänteessä. Trigger-piste on erittäin kireä, pieni, pallomainen lihassyykimppu, joka heikentää verenkiertoa lihaksessa, lyhentää lihasta ja estää sitä toimimasta oikealla tavalla. Kiputuntemukset ja säteilyalueet vaihtelevat lihaksesta ja pisteestä sijainnista riippuen. Trigger-piste syntyy usein ylirasituksesta, yllättävistä ja hallitsemattomista liikkeistä, stressin aiheuttamasta lihasjännityksestä sekä fyysisistä tapaturmista ja traumoista. Älä käsittele trigger-pisteitä itse ilman asianmukaista ohjeistusta.

Lähteitä:

Duodecim Terveyskirjasto

Käypä hoito

Clair Davies: Trigger Point Therapy Workbook

Tutustu aiempaan kirjoitukseen kehosuhteesta ja treenimyyteistä.

Tutustu aiempaan kirjoitukseeni kehopositiivisuudesta.