Penikkatauti sääressä on oikea riesa.

Särkyä, polttelua ja kiroilua joka askeleella! Penikkatauti on mm. juoksijoiden ja jalkojen päällä työskentelevien vanha tuttu ja hätäisen liikkujan kirous. Tämä kiusankappale on armoton rasitusvamma, sillä se viestii säälimättä liian suurista kuormituksista ja huolimattomuudesta kävellessä ja juostessa, ja juuri se tekee vaivasta haastavan hoitaa. Katsotaanpa, mitä tämän pahamaineisen vaivan takana piilee. Toki säären ja jalkaterän ongelmiin liittyy paljon myös rakenteellisia yksityiskohtia. Tässä kirjoituksessa en perehdy niihin; myöhemmin kirjoitan mm. lättä- ja kaarijalasta sekä pihtipolvista ja länkisääristä.

“Lievässä vaiheessa lopeta liikarasitus.”

 

 

Kuvat: Pixabay

Penikkataudin oireisto on tunnusomainen. Rasitusvamman syntyessä etusäären lihasaitio tulehtuu ja turpoaa ja on yleensä erittäin kosketus- ja liikearka. Nimenomaan tulehduksen oireet (turvotus, kuumotus, punoitus, kipu) erottavat penikkataudin oireet lihasrasituksesta. Oireiluun kuuluvat myös kipu jalkaterällä ponnistaessa, kipu suorituksen loppuvaiheessa tai sen jälkeen ja myös leposärky. Jos lukuintosi loppuu tähän, hyppää suoraan tekstin loppuun ja tutustu listoihin riskitekijöistä ja apukeinoista.

 

Mistä penikkatauti sääressä johtuu?

Vaikka rasitusvammoista puhutaan urheilijoiden riesana, penikkatauti sääressä voi syntyä missä tahansa muuallakin, kuten hoitoalan ja teollisuuden töissä, joissa ollaan paljon jalkojen päällä. Penikkatauti syntyy useimmiten etummaiseen säärilihasaitioon, joka kattaa etummaisen säärilihaksen (m. tibialis anterior), pitkä isovarpaan ojentajalihas (m. extensor hallucis longus) ja varpaiden ojentajalihas (m. extensor digitorum). Yleisimpänä kärsijänä penikkataudin yhteydessä puhutaan etummaisesta säärilihaksesta eli tibialis anteriorista.

Tibialis anterior on kapeahko, sukkulamainen lihas sääriluun lähettyvillä, lihasrunko pikkuvarpaan puolella sääriluuta, ja sen keskeinen tehtävä on osallistua jalkaterän liikkeiden koordinointiin. Sen riskialttius rasitusvammalle piilee siinä, että säären etupuolella on pienempi lihasmassa verrattuna takaosaan eli pohkeeseen. Tibialis anterior aktivoituu mm. silloin, kun kallistut loivasti eteenpäin ja viet painoasi päkiälle. Toistuessaan tämä pitää lihasaition jatkuvasti jännittyneenä. Tällöin liikakuormitus voi syntyä jo virheellisestä seisoma-asennosta tai kävelytyylistä.

Pohjelihaksilla on tärkeä tehtävä asentoa ylläpitävinä ja voimaa tuottavina lihaksina; säären etupuolen lihakset työskentelevät enemmän jalkaterän koordinaation eteen. Myös taaempaan lihasaitioon ja pohjeluulihaksiin voi syntyä penikkataudin oireita. Tyypillisimmin penikkatauti kuitenkin iskee säären etuosaan. Rasitusvamman syntyyn liittyy keskeisesti se, miten sääri ja jalkaterä toimivat yhdessä. Jos kuormitussuhde on kunnossa, pohje tuottaa voiman ja etusääri säätelee liikettä. Jos jokin menee pieleen, lihakset eivät pysty työskentelemään sujuvasti.

Jalkapohja määrittelee ehkäpä eniten sitä, miten kuormitussuhteet jakautuvat alaraajoissa ja muuallakin ihmiskehossa, sillä jalkaterät ja nilkat kannattelevat ihmisen koko massaa. Painopiste kertoo sen, mihin suurimmat kuormitukset kohdistuvat. Ihanteellisessa tilanteessa paino jakautuu tasaisesti päkiän ja kantapään välille, jolloin jalkaterä kuormittuu molemmista päistään. Jos painopiste kohdistuu liikaa päkiälle, etummainen säärilihasaitio ylikuormittuu. Penikkataudin taustalla voi siis piillä useamman tekijän yhteisvaikutus: painopiste, kävelytapa, jalkaterän asento, kuormituksen määrä.

 

Penikkataudin tunnistaminen ja itsehoito.

Tunnista penikkataudille altistavat tekijät:

  • Hyperpronaatio jalkaterässä eli lättäjalkaisuus (jalkaterän tuki romahtaa, jolloin sääri joutuu kompensoimaan).
  • Jäykkä tai löysä nilkka (lihasaitio joutuu sopeutumaan liikeratojen jäykkyyteen ja löysyyteen).
  • Lonkkanivelten ulkorotaatio (toistuva haitallinen asento lonkkanivelessä ketjuuntuu alemmas ja rasittaa myös polvia ja nilkkoja)
  • Alaraajojen pituusero (vääristää kuormitussuhteita, vaikka olisi pienikin).
  • Lihaskireys (haittaa lihasten tarkoituksenmukaista toimintaa ja väsyttää lihaksia).
  • Huonot jalkineet (huono istuvuus, väärä koko, heikko tuki ym.).
  • Kävelyalusta (kovat alustat, kuten betoni ja asfaltti, lisäävät liikkeen tuomaa tärähdystä ja siten kuormitusriskiä, varsinkin yhdistettynä huonoihin jalkineisiin).
  • Liian nopea harjoittelu (lihaksisto ei ehdi sopeutua kuormitukseen eikä palautua).
  • Liian nopea lihaskasvu, hypertrofia (kuntoillessa lihasmassa on kasvanut nopeammin kuin lihasaition kalvo, jolloin kalvon pinta-ala käy ahtaaksi).
  • Huono lihaskunto (lihaksisto ei ole tottunut kuormitukseen ja kestävyysraja voi helposti ylittyä).
  • Akuutin vamman jälkitila, esim. lihasrevähdys (vamma on jo saattanut aiheuttaa tulehdusta).

Jos havaitset itselläsi penikkataudin oireita, toimi näin:

  • Lievässä vaiheessa lopeta säärilihasten liikarasitus. Kylmäkäsittely, hieronta ja venytyshoidot vaikuttavat yleensä nopeasti.
  • Jos rasituksen vähentäminen ei onnistu (esim. työn vuoksi), panosta työergonomiaan. Pidä taukoja, lepuuta jalkoja välillä, säännöllisesti jumppaa, hiero ja venytä säärilihaksia.
  • Panosta hyviin jalkineisiin, mieluiten ammattilaisen avulla. Myös ortoosit eli tuet voivat olla tarpeen, etenkin lättäjalkaisille. Muista kenkiä valitessasi, että useimmat alustat ovat kovia.
  • Älä käytä kenkiä kaiken aikaa, ole mahdollisuuksien mukaan myös paljain jaloin. Tällöin jalkaterä saa monipuolisesti ärsykkeitä.
  • Kiinnitä huomiota kävelyasentoon ja liikkumisen tekniikkaan! Pyri korjaamaan painopiste koko jalkaterälle. Vältä etunoja-asentoja ja jäykkää, töksähtelevää kävelyä (nivelten jousto mukaan). Fysiologian ammattilaisen apu on tässä hyödyksi.
  • Vakavassa lihasaitiotulehduksessa hakeudu lääkäriin ja fysiologisiin hoitoihin. Hieronta ja ultraäänihoidot ovat usein tehokkaita. Noudata ammattilaisen antamia omahoito-ohjeita.