Lättäjalka ja kaarijalka.

Jalkaterä herättää monilla kysymyksiä. Hyvin usein hierontaan ja fysioterapiaan saapuvilla asiakkailla on jonkinasteisia jalkaterän ongelmia, sillä ne voivat oireilla laajasti ja kummitella pitkänkin ajan jälkeen. Jos jalkaterään kehittyy ongelmia, ne ketjuuntuvat helposti nilkkojen kautta polviin, jopa lonkkiin saakka. Tässä kirjoituksessa käsittelen jalkaterän yleisimpiä rakenteellisia ongelmia eli lättäjalkaa (hyperpronaatio) ja kaarijalkaa (hypopronaatio).

“Useimmin haasteena on rasituskipu.”

 

 

Kuva: Pixabay

Lättäjalka ja kaarijalka ovat tuttu riesa, jotka usein luovat ongelmien noidankehän. Molempiin jalkatyyppeihin voi liittyä liikehallinnan ja koordinaation haasteita, asentotunnon muutoksia, lihassärkyä alaraajoissa, jalkojen väsymistä ja kohonnutta riskiä rasitusvammoihin, tapaturmiin ja erilaisiin kudosvammoihin (repeämät, venähdykset ym.). Usein huomio kiinnittyy jalkaterään jonkin kipu- tai rasitusongelman tai huonojen kenkien vuoksi. Pohjimmiltaan kyse on liiallisesta tai yksipuolisesta kuormituksesta, jota hyper- ja hypopronaatio pahentavat.

 

Lättäjalka: oireet ja apukeinot

Lättäjalka on nimitys liialliselle pronaatiolle. Pronaatio on luonnollinen osa askellusta, ja sen tärkein tehtävä on vaimentaa jalkaterään kohdistuvaa iskua ja tärähdystä. Pronaatio-liike muodostuu ylemmän nilkkanivelen, jalkapöydän nivelpintojen ja sääriluun liikkeiden yhteistyönä. Hyperpronaatiossa lihakset ja jänteet joutuvat kompensoimaan pronaatiota ja jalkaterän tuki askeltaessa heikkenee. Tunnusomaisin piirre hyperpronaatiolle on jalkaholvin mataluus. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään jalkaterän virheasennosta vaan myös virheellisestä toimintamekanismista.

Lättäjalan tunnusmerkit:

  • Olematon jalkaholvi ja ”läiskähtävä” askellus
  • Kengät kuluvat erityisesti sisäreunoilta
  • Nilkka- ja polvikivut
  • Yliliikkuvat nivelet ja löysät nivelsiteet
  • Polvien asentovirheet
  • Heikentyneet nilkan ja jalkaterän lihakset
  • Altistaa mm. plantaarifaskiitille, kantaluupiikille, akillesjänteen kiputiloille, jalkaterän hermopinteille ja polvilumpio-ongelmille

Lättäjalkaisuus eli hyperpronaatio on ominaisuus, joka on toisilla voimakkaammin ja toisilla lievemmin. Useimmin haasteena on rasituskipu, joka ajaa monet lääkäriin. Vaikka lättäjalkaisuus voi tuottaa haasteita, asialle voi tehdä paljonkin. Tärkeintä on tulla tietoiseksi ja tarvittaessa hakea apua fysiologian ammattilaiselta, kuten hierojalta tai fysioterapeutilta. Anatomisesta normista poikkeava rakenne vaatii aina harkintaa ja suunnitelmallisuutta liikkumiseen.

Apua lättäjalkaisuuteen:

  • Jalkaterän lihasten pitäminen aktiivisena, mm. paljasjalkakävely, varvasjumppa, pallojen käyttö, pohkeiden treeni ja lihashuolto ym.
  • Tukipohjallisten käyttö, kuitenkin harkitusti: liian pitkäaikainen tuki voi passivoida jalkaterän lihaksia. Varminta on keskustella asiasta ammattilaisen kanssa.
  • Liikehallinnan, tasapainon ja koordinaation harjoittelua vammariskien ehkäisemiseksi.
  • Tukipohjallisten ja pronaatio-tuettujen kenkien käyttö etenkin urheillessa, jolloin hallitsemattomat liikkeet ja vammariskit ovat suuremmat.
  • Kinesioteippaus lihashuollon yhteydessä; suuri apu etenkin, jos on tiedossa paljon kävelyä tai juoksua.

 

Kuva: Anniina Ervasti

Kaarijalka: oireet ja apukeinot

Kaarijalkaan eli tutummin kampurajalkaan liittyy hyperpronaation vastakohta, hypopronaatio, jolloin jalkaholvi on tavallista korkeampi. Tällöin nilkka on jäykkä, ja jalkaterän iskunvaimennuskyky on alhainen. Myös jalkaterän liikkeitä voi olla vaikeaa säädellä. Hypopronatoiva jalka on jäykkyytensä vuoksi altis rasitusmurtumille. Kaarijalka on haastavampi hoidettava kuin lättäjalka, ja pahimmillaan jalkaterän asentoa joudutaan korjaamaan kirurgisesti, riippuen vaivan vakavuudesta.

Kaarijalan tunnusmerkit:

  • Voimakkaasti kaartuva jalkaholvi
  • Kengät kuluvat erityisesti ulkoreunoilta
  • Päkiäkivut ja jäykät nilkat
  • Kovettumat
  • Jalkapohjan lihasten kireys
  • Altistaa vasaravarpaille, plantaarifaskiitille, akillesjänteen kiputiloille ja rasitusmurtumille

Apua kaarijalkaisuuteen:

  • Jalkaterän lihasten pitäminen aktiivisena ja nilkkojen notkistaminen, mm. paljasjalkakävely, varvasjumppa, pallojen käyttö, jalkapohjan ja jalkapöydän venyttely ym.
  • Pehmeäpohjaisten kenkien käyttö iskunvaimennuksen parantamiseksi. Varminta on keskustella asiasta ammattilaisen kanssa.
  • Liikehallinnan, tasapainon ja koordinaation harjoittelua vammariskien ehkäisemiseksi.
  • Kinesioteippaus lihashuollon yhteydessä; suuri apu etenkin, jos on tiedossa paljon kävelyä tai juoksua.

Jokaisen jalka on yksilöllinen, eikä kenenkään anatomia noudata oppikirjaa. Lättäjalka ja kaarijalka ovat yleisiä, eivätkä kaikki tunnista tätä ominaisuutta itsessään. Erilaisia oireita ja jalkatyyppejä on kuitenkin mahdollista tunnistaa ja hoitaa. Suurin osa jalkavaivoista saadaan lähes oireettomiksi sopivalla lihastyöllä, lihashuollolla ja sopivilla jalkineilla. Tärkeintä on, ettet laiminlyö oireilevaa jalkaa – ennakoi ja käytä ammattilaisten apua, kun oireet ovat vielä hallittavissa!