Tiedevastaisuus ja hoitotyö

Terveydenhuollon ammattilaisten suhde rokotteisiin on puhuttanut ennenkin, mutta aihe on ollut pinnalla etenkin koronaviruksen ja siihen liittyvän rokotekeskustelun myötä. Yle uutisoi 26.2.21 selvityksestä, jossa tutkittiin rokotevastaisuuden ja terveys- ja hyvinvointipalveluiden markkinoinnin yhteyttä. Etenkin vaihtoehtohoitojen ja hyvinvointipalveluiden toimijat vaikuttaisivat olevan aktiivisia rokotekriittisissä ryhmissä. Haluan tässä tekstissä muistuttaa: vaikka ilmiö on todellinen, ennakkoluulot ja oletukset hoitoalan tiedevastaisuudesta ovat haitallisia kaikille.

“Asiakastilanteet ovat alttiita mielipiteille.”

 

 

Kuvat: Pixabay

Tiedevastaisuus on todellinen haaste hoitotyössä. Vaikka artikkeli viittaa ensisijaisesti vaihtoehtohoitojen markkinoimiseen, samoja käsityksiä liittyy myös muuhun hoitotyöhön. Aihe liittyy hierontaan läheisesti jo siten, että hierontapalveluita tarjoavat henkilöt voivat olla joko koulutettuja tai kouluttamattomia. Kuka tahansa voi ryhtyä työskentelemään hierojana, mutta koulutetut ja kouluttamattomat hierojat ovat palveluntarjoajina erilaisia. Koulutetut, Valviran rekisteröimät hierojat ovat terveydenhuollon ammattihenkilöitä, ja heidän koulutuksensa noudattaa virallista opetussuunnitelmaa ja tutkinnon perusteita. Kouluttamattomat hierojat eivät ole terveydenhuollon ammattilaisia eivätkä he saa markkinoida itseään sellaisina. Toisin sanoen, he eivät myöskään ole alansa asiantuntijoita. On siis suuri merkitys, mistä ja keneltä hierontapalvelua ostaa.

”Jopa kolmasosa rokotevastaisista toimijoista tarjoaa vaihtoehtohoitoja tai hyvinvointipalveluita. Tämä käy ilmi Ylen selvityksestä.”  Todennäköisesti selvitys onkin asian suhteen oikeassa. Puhuminen hyvinvointialasta kuitenkin niputtaa yhteen koulutetut ja kouluttamattomat palveluntarjoajat. Koulutetut ammattilaiset toki kuuluvat terveydenhuollon piiriin, mutta kuluttajan mielessä terveydenhuolto- ja hyvinvointiala ovat usein sama asia. Etenkin ammattilaisiin voi kohdistua helposti ennakkoluuloja vain oman toimialan vuoksi. Esimerkiksi hieronta kärsii edelleen puoskaroinnin ja hemmotteluhoidon maineesta, vaikka koulutetut hierojat ovat terveydenhuollon ammattilaisia. Minultakin on kysytty varoen, että enhän vain tarjoa energiahoitoja tai muuta ”hömppää”. Minä toimin työssäni hieronnan ammattitutkinnon opetussuunnitelman mukaisesti enkä ota kantaa muuhun hoitoon kuin mikä minun ammattiini kuuluu. Ammattilaisena minulla on myös velvollisuus käyttää tutkittua tietoa. Tiedevastaisuus ja hoitotyö eivät kuulu yhteen.

 

Mielipide ei tee asiantuntijaa.

Hoitoalan eräs perussääntö on se, että työntekijän henkilökohtaiset näkemykset esimerkiksi politiikasta tai uskonnoista eivät kuulu työhön. Työn menetelmien ja työtapojen kuulu kuitenkin perustua johonkin, eikä mielipide ole riittävän vahva pohja ammattilaiselle. Siksi tiedosta ja tiedon lähteistä täytyy käydä asiallista ja perusteellista keskustelua. Koulutetulla terveydenhuollon ammattilaisella on velvollisuus ylläpitää osaamistaan ja perustaa se tutkittuun ja yleisesti hyväksyttyyn tietoon. Myös kouluttamattomilla hyvinvointialan palveluntarjoajilla on velvollisuus toimia asiakasturvallisesti ja vilpittömästi – ja valtaosa heistä toimiikin. Tieteestä poikkeava näkemys ei vielä tarkoita sitä, että se vaikuttaisi palvelun laatuun sinänsä. Tärkeintä on, ettei pyri vaikuttamaan asiakkaaseen.

Jokainen palveluntarjoaja on tietenkin vapaa muodostamaan kantansa rokotteista ja terveysväitteistä, mutta työtä ei voi tehdä vain mielipiteeseen perustuen. Ei kuitenkaan tule olettaa, että terveydenhuolto- ja hyvinvointialalla työskentelevä automaattisesti olisi rokotekriittinen, tiedevastainen tai edes kiinnostunut vaihtoehtohoidoista. Realistisimman käsityksen saa aina tutustumalla palveluntarjoajaan tai ammattilaiseen suoraan. Täytyy silti pitää mielessä, että tiedevastaisuus ja hoitotyö eivät kuulu yhteen.

On totta, että terveydenhuolto- ja hyvinvointialoilla elää tieteen ja tutkimuksen vastaisia näkemyksiä ja käsityksiä. Ei siksi, että alalla olisi virheelliselle tiedolle alttiimpia ihmisiä vaan siksi, että alan luonteeseen kuuluu käsitellä terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Virheellisiä terveysväittämiä tulee todennäköisemmin vastaan hoitoalalla kuin tietotekniikan alalla. Hoito- ja hyvinvointialalla työskentelevän täytyykin olla tarkkana, mistä hankkii tietoa ja miten sitä käyttää. Oppimisympäristöt ja asiakastilanteet ovat alttiita mielipiteille ja kokemustiedolle, sillä niihin kuuluu olennaisesti vapaa keskustelu ja ohjeiden ja neuvojen kysyminen. Voi myös tapahtua väärinkäsityksiä ja inhimillisiä virheitä, jolloin ihminen ei tiedosta omaksuneensa virheellistä tietoa – juuri tämän takia oman osaamisen päivittäminen on tärkeää.

 

Hiljainen tieto on osa ammatillisuutta.

Toisaalta, vaikka mielipide ei ole sama kuin asiantuntemus, ammattilaisen täytyy rakentaa myös hiljaista tietoa. Se rakentuu usein työssä tehtyihin havaintoihin, kokemuksiin, käytäntöihin ja päätelmiin. Hiljainen tieto on myös osa ammatillisuutta, etenkin sote-alalla, joskin sitä on toisinaan vaikea mitata ja arvioida. En kuitenkaan usko, että on olemassa työtä, joka kehittyisi vain mekaanisella tasolla. Ammatissa kuin ammatissa täytyy sallia hiljaisen tiedon kehittyminen, mutta mielipiteisiin on hyvä pitää välimatkaa. Hiljainen tieto ei ole mitä tahansa tietoa, vaan ammatilliseen itsetutkiskeluun liittyvää prosessia – siihen kuuluu olennaisesti myös terve itsekritiikki.

Kaikille palveluille on käyttäjänsä ja elinkeinonvapaus antaa oikeuden toteuttaa haluamaansa työtä – näin yhteiskunta toimii. Kuluttajan täytyy kuitenkin miettiä hyvin tarkkaan, mitä hän palvelulta haluaa ja muistaa olla asettamatta oletuksia. Asiakkaalla on kuitenkin oikeus tietää, mihin hoitomenetelmät perustuvat ja siksi myös oikeus kysyä asiaa. Terveydenhuollon ja hyvinvoinnin työ on luottamukseen perustuvaa työtä ja työn peruskalliona on ammattilaisen kyky tarkastella kriittisesti omia käsityksiä ja näkemyksiä ja tarvittaessa muuttaa niitä. Minulle tiede ei ole vankila vaan se tarjoaa johdonmukaiset ja turvalliset raamit hyvinvointityön ja terveydenhoitotyön tekemiseen.