Saako kipeänä liikkua?

Siinäpä ikuisuuskysymys! Kipu on osa ihmisen psykofyysistä hälytysjärjestelmää ja itsesuojeluvaistoa – kun tunnemme kipua, osaamme varautua mahdollisiin riskeihin ja vaaratilanteisiin sekä hankkia apua. Lisäksi on tuttua puhua kipukynnyksestä, eli yksilöllisestä kivunsiedosta. Yhden kokema hirvittävä tuska voi olla lievää toiselle. Kipu myös käyttäytyy eri tavoin tilanteesta riippuen: kivun voimakkuus, kesto, tuntemus ja ajoitus voivat vaihdella laajastikin. Mistä sitten tietää, saako kipeänä liikkua?

”Kivun pelkääminen on kaikkein haitallisinta.”

 

 

Kuvat: Pixabay

Kivunhoito on muuttunut vuosikymmenten aikana rajusti. Vielä jokin aika sitten ei ollut tavatonta ajatella, että tehokas keino hoitaa kipua on levätä ja välttää kaikkea rasitusta ja liikettä. Ihmiselle on luonnollista ajatella, että kivun provosoiminen pahentaa tilannetta ja pitkittää kipua. Tuntuu järkevältä olla rasittamatta itseään, kun sattuu. Joskus tämä onkin järkevä ratkaisu: esimerkiksi nivelen mennessä sijoiltaan tai vakavan kudosrepeämän tai tulehduksen sattuessa vauriota täytyy jonkin aikaa suojella siten, että välttää rasitusta. Tällöin ns. akuuttivaihe ehtii kulua ja paranemisprosessi käynnistyä.

Täyslepo on siis edelleen osa kivunhoitoa, mutta melko rajatusti ja kohdennetusti. Haaste on siinä, että mitä pahempana ja pitkäkestoisempana kipu jatkuu, sitä todennäköisemmin ihminen alkaa omaksua välttelykäyttäytymistä. Tällöin kipu ei vaikuta pelkästään olotilaan ja käytännön toimintaan, vaan myös kokonaisvaltaiseen työ- ja toimintakykyyn. Kroonistuessaan kipu myös muuttaa aivoja; pahimmillaan kipusignaali jää päälle, vaikka vaara tai vaurio on jo ohi. Kuitenkin liikkuminen on osa tasapainoista ja tervettä elämää, myös kipujen kanssa. Kivun pelkääminen on pitkällä tähtäimellä kaikkein haitallisinta kipupotilaalle.

Muistilista kipuun ja liikkumiseen

Kipu on siis valtavan laaja ilmiö, johon ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Siksi tässä kirjoituksessa haluan viedä huomion kivun sijasta toimintakykyyn ja liikkumiseen. Koska kipu on erittäin yksilöllistä ja taustaltaan vaihtelevaa, on aina tärkeää tutkituttaa ja hoitaa kipua terveydenhuollon ammattilaisten avulla. Itselleen täytyy myös antaa aikaa sopeutua kipuun, sillä kipu muuttaa elämää suuresti.

Ei kuitenkaan kannata jäädä epävarmuuden vuoksi paikoilleen – myös kivun kanssa on mahdollista elää aktiivista elämää! Alla on kokoamani lista asioista, joita ottaa huomioon kivun kanssa liikkuessa. Muista nämä miettiessäsi, saako kipeänä liikkua.

  • Muista, että vain lääkäri määrää diagnooseista ja kivunhoidosta. Jos sinulla on kipuun liittyviä huolia tai kysymyksiä, hakeudu terveydenhuollon ammattilaisen puheille. Muista myös noudattaa annettuja ohjeita. Tiedosta myös, että vaikka kipua voi haastaa, se ei tarkoita, ettei kivulla olisi mitään väliä.
  • Kipu harvoin tarkoittaa, ettei voisi tehdä mitään: tärkeintä on tiedostaa oman sietokyvyn ja kestävyyden rajat. Kivuttomankaan ihmisen ei ole tarkoitus liikkua veren maku suussa ja aina maksimitehoilla. Kivun kanssa huomiota täytyy kiinnittää kysymyksiin: Kuinka kauan jaksan kerrallaan? Millainen rasitus on miellyttävämpää tai epämiellyttävämpää? Treenaisinko kevyesti tai puoliteholla?
  • Kipu vaatii kärsivällisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Omaa kehoa on erittäin tärkeää opetella kuuntelemaan, varsinkin kipeänä. Kun tunnistaa oman kipukynnyksen, voi reagoida ajoissa levontarpeeseen tai keventää kuormittumista. Anna itsellesi tekemistä, tunnista kipu, reagoi, palaudu riittävästi!
  • Jos kipu liittyy johonkin vammaan tai vaurioon, kivuntunne voi olla hyvinkin tarkkarajainen. Omaa liikkumista voi suunnitella myös niin, että kuormittaa kevyemmin kivuliasta aluetta ja rankemmin muita alueita.
  • Kipu heikentää elämänlaatua, mutta se ei estä elämää. Kivun lieveilmiöt, kuten toimintakyvyn lasku ja mielialan muutokset, ovat todellisia haasteita. On kuitenkin tärkeää löytää asioita, joilla voi tuoda elämään sisältöä – myös liikuntaa. Silloin ajatukset eivät askartele kivussa kaiken aikaa.
  • Kivustakin täytyy palautua. Kipu saa turhauttaa, ärsyttää ja masentaa, ja näille tunteille saa antaa tilaa. Uuden tekemisen omaksuminen vie aikaa ja vaivaa, joten palautuminen on tärkeää.
  • Ja se tärkein muistutus: kaikki liike on eteenpäin, myös kevyt arkinen liikuskelu. Keho ja mieli tarvitsevat aktiivisuutta, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa totista rehkimistä. Pienestä se lähtee!

 

LUE LISÄÄ:

UKK-instituutin soveltavan liikkumisen suositukset

Auts – nyt sattuu! Kipu-suositus, Duodecim

Terveyskylän kivunhallintatalo

 

1 thought on “Kipu: Saako kipeänä liikkua?

Comments are closed.