Mikä on LGBTQI-identiteetti?

Tällä viikolla tule-vaivat ovat tauolla ja Pride-kuun kunniaksi käsittelen seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta hieronnan ja hoitotyön näkökulmasta. Koronavirusepidemian vuoksi Pride-tapahtumia on peruttu, eivätkä sateenkaaren värit ole yhtä voimakkaasti näkyvillä kuin kesäisin on totuttu. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tasa-arvokysymykset odottelisivat ensi kesän karnevaaleja – kysymykset ovat olemassa ja läsnä kaiken aikaa, ja niitä täytyy uskaltaa kuunnella ja käsitellä. Pride on juhlan aikaa, mutta todellisuus juhlan ulkopuolella on kova. Jos aihesanasto on sinulle vierasta, tutustu lukiessasi tähän Setan sateenkaarisanastoon. Hyvä johdanto aiheeseen on myös Kalle Haatasen ja Susi Nousiaisen keskustelu Yle Areenassa.

“Me kaikki kysymme: Kuka minä olen?”

 

 

Kuvat: Pixabay

Olen itse biseksuaali ja siten minulla on LGBTQI-identiteetti. En ole kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi keskustella terveydenhuollon ammattilaisten kanssa asiasta, sillä suuntautumisestani on tullut minulle hyvin arkinen asia (teinivuosien hämmennyksestä selvittyäni). Olen myös siitä onnellisessa asemassa, että sukupuoli-identiteettini on selkeästi nainen, enkä ole koskaan halunnut kyseenalaistaa sitä. Sekä seksuaalisuuteni että sukupuoleni ovat siis yksiselitteisiä ja selkeitä asioita minulle, ja voin olla siitä kiitollinen. Oma identiteettini on ehjä, ja ihmiset ympärilläni suhtautuvat asiaan luonnollisesti – tai sitten olen ollut onnekas. Ajoittain koen vähemmistöstressiä ja turhaudun ympärilläni eläviin oletuksiin ja mielikuviin, mutta pääosin koen voivani sulautua yhteiskuntaan vaivattomasti omana itsenäni. Näin ei kuitenkaan ole monen muun ihmisen elämässä. Liian moni elää huolen ja ahdistuksen kanssa: kaapissa tai sen ulkopuolella.

Ensin hieman termien selvittelyä. LGBTQI-ilmiö kattaa kaikki seksuaalisuuden ja sukupuolen muodot, jotka ovat vähemmistössä eli muita kuin heteroseksuaaleja ja cis-sukupuolisia. Kirjaimet tulevat englannin sanoista lesbian, gay, bisexual, transgender, queer ja intersex. Suomenkielinen lyhennelmä on HLBTIQ, joka sisältää sanat homo, lesbo, biseksuaali, transihminen, intersukupuolinen ja queer. Koska aihe on hyvin laaja, rajaan näkökulman pääosin ihmisiin, jotka kokevat ristiriitaisuutta oman sukupuolensa ja/tai sukupuoli-identiteettinsä kanssa verrattuna valtaväestöön. Tämä voi tarkoittaa trans- tai intersukupuolisuutta, transihmisiä ja muunsukupuolisia. Selvyyden vuoksi viittaan aiheryhmään edellä sanalla sukupuolivähemmistö(t).

 

LGBTQI-identiteetti haastaa tottumuksia.

Kun ajattelen LGBTQI-identiteettiä ja hoitotyötä, pohdin erityisen paljon sukupuolivähemmistöjä. Hieronta ja hoitotyö liittyvät keskeisesti ihmisen kehoon, fysiologiaan ja siten myös identiteettiin. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla voi olla erityisen paljon hämmennystä ja epävarmuutta terveydenhuollon palveluita ja ammattimaisuuden tasoa kohtaan – johtuen usein haasteista juuri omaan kehosuhteeseen ja sosiaalisiin kokemuksiin liittyen. Kehosuhde on hauras asia, ja psykofyysiseen hyvinvointiin ei monilla ammattilaisilla ole yleisestikään riittävästi työkaluja. Setan tutkimuksestakin käy ilmi, että juuri moninaisuuden huomiointi ja esille tuominen palveluissa olisi toivottavaa, ei pelkästään tasa-arvoinen kohtelu (vaikka tärkeää onkin). Usein vähemmistöidentiteetin näkyväksi tuominen jää asiakkaan vastuulle.

Haluan tarttua LGBTQI-ihmisten, erityisesti sukupuolivähemmistöjen, kokemukseen hoitotilanteesta ja vastata kysymyksiin, joita heillä saattaa olla. Ilman muuta myös seksuaalinen suuntautuminen olisi oleellinen ja tärkeä asia hoitotilanteen kannalta. Useimmiten juuri sukupuoli on kuitenkin se asia, jonka suhteen vähemmistöissä kärsitään tahdittomuuden ja asiattomuuden kokemuksista tai peloista ja huolista asian suhteen. Tämä liittyy terveydenhuoltoalalla vallitsevaan mekaaniseen ihmiskäsitykseen ja siihen, että sukupuolen oletetaan olevan yksiselitteinen ja ennalta-arvattava piirre ihmisessä – mitä se ei ole. Niin kauan kuin asiakas kokee olevansa ristiriidassa ammattilaisen kanssa tai joutuvansa lokeroinnin tai mielikuvien kohteeksi, hänellä ei ole turvallinen olo hoitotilanteessa. En väitä, että kaikkialla asiakaspalvelun taso olisi huonoa, mutta aihe vaatii silti keskustelua.

Terveysala on usein polttopisteessä, kun puhutaan seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden ilmiöistä. Se lienee luonnollista, sillä useimpien ajatuksissa nämä asiat kilpistyvät kehoon ja biologiaan. Kyseessä on kuitenkin paljon syvällisempi ja monitahoisempi maailma: Kyseessä ei ole pelkästään ihmisen anatomia ja biologia, vaan herkkä ja syvä psyykkinen todellisuus. Meillä kaikilla on identiteetti. Me kaikki kysymme: Kuka minä olen? Millainen ihminen minä olen? Mitä on hyvä elämä minulle? Käsitys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta sukeltaa biologiaa syvemmälle; käsityksiin siitä, millaisiin ihmisiin tuntee vetoa ja kiinnostusta, miten ilmaisee itseään ja ihmisyyttään muille, millä tavalla kokee nautintoa ja rakkautta.

On kuitenkin todennäköistä, ettei monillakaan hierojilla, fysioterapeuteilla tai muilla ammattilaisilla ole valmiuksia kohdata sukupuolivähemmistöihin kuuluvia potilaita. Jumitumme mekaanisiin mielikuviin ja pinnallisiin oletuksiin, koska valtaväestön todellisuudessa niihin on helppoa tottua. On vaikeaa tiedostaa omia ajattelun ja käyttäytymisen kaavoja, saati muuttaa niitä toisen ihmisen hyväksi. Susi Nousiainen kuvaa hyvin Kalle Haatasen haastattelussa: ”Meidän tulisi pystyä keskustelemaan näiden asioiden herättämistä (haastavista) tunteista.” Tämä tarkoittaa minulle sitä, että LGBTQI-ihmisiin kohdistuva jännite johtuu enemmän tunteista kuin seksuaalisuudesta tai sukupuolesta sinänsä. Yhteiskunnallisen keskustelun kyvyttömyys käsitellä tunteita rakentavasti ja johdonmukaisesti on nähty monen muunkin aiheen kohdalla, mutta erityisen kipeästi vähemmistöistä keskustellessa.

Me ihmiset emme siedä hyvin tilanteita ja asioita, jotka koettelevat meidän uskomuksiamme, ajatuksiamme ja käsityksiämme elämästä ja ihmisistä. Hyvin usein LGBTQI-identiteetti tuntuu horjuttavan totuttuja käsityksiä ja uskomuksia siitä, millaista on olla nainen, mies, ihminen, suomalainen tai ylipäätään yhteiskuntakelpoinen ihminen. Kun uusi asia ja tottumus eivät sovi samaan kuvaan keskenään, syntyy hämmennystä ja sen myötä huolta, pelkoa ja jopa vihaa. On pelottavaa ajatella, ettei tottumus olekaan luonnonlakien kaltainen pysyvä rakennelma. Se on inhimillistä, mutta jos omia reaktioitaan ei kykene tarkastelemaan tietoisesti ja kriittisesti, inhimillisyys kääntyy ahdasmielisyydeksi ja aiheuttaa vahinkoa itselle ja muille.

 

Tarvitseeko hierojan tietää sukupuoltasi tai seksuaalisuuttasi?

Hoitotyö, myös hieronta, on ennen kaikkea asiakaspalvelutyötä, jossa kohdataan erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Ehkä absurdisti, hieronnan ammattitutkinto sisältää loppujen lopuksi melko vähän eväitä asiakaspalvelun dynamiikkaan, kommunikaatioon ja tilannetajuun. Tutkinnon lyhyyden vuoksi sisältö painottuu pääosin mekaaniseen työskentelyyn, eli ihmisen fysiologian, anatomian ja biomekaniikan ymmärtämiseen ja työstämiseen. Tietenkin nämä ovat hierontatyön ytimessä, mutta fysiikan lakien taakse ei voi mennä piiloon, kun puhutaan asiakkaan eli potilaan kohtaamisesta. Mitä ammattilaisen on tarpeen tietää asiakkaan seksuaalisuudesta ja sukupuolesta? Millaisia käytäntöjä hoitotilanteeseen kuuluu?

Kokoan alle omat nyrkkisääntöni asiakastyöstä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyen. Ne mukailevat terveydenhuollon ammattihenkilöä koskevaa lainsäädäntöä sekä omaa työotettani.

  • Koulutetun hierojan täytyy ylläpitää potilasrekisteriä, ja jokaisesta potilaasta kootaan potilasasiakirjat. Näihin papereihin kerätään hoidon kannalta välttämättömät tiedot, ja tieto sukupuolesta ei oletuksena ole sellainen. Itse en kerää esitietolomakkeeseen tietoja sukupuolesta tai seksuaalisuudesta.
  • Hoitotilannekirjaukseen ja hoitosuunnitelmaan samoin kootaan vain hoidon kannalta välttämättömät tiedot; käytännössä sellaisia ovat asiat, joilla on suora vaikutus hoidon suunnitteluun ja tuloksiin (esim. työn ja harrastusten luonne ja aikaisempi hoitohistoria). Kirjauksessa saatetaan mainita sukupuoli tai perhetilanne, mikäli asialla on hoidon kannalta merkitystä tai asiakas on itse ilmaissut asian (esim. mahdolliset raskaudet tai gynekologiset tai urologiset vaivat). Tämä ei kuitenkaan ole pakollinen käytäntö, eli sukupuolta tai perhetilannetta ei ole välttämätöntä mainita.
  • Potilastietoihin kerätään yleensä myös asiakkaan käytössä olevat lääkkeet ja muu hoitohistoria, sillä niillä voi olla vaikutusta fysiologisiin hoitoihin. Tämän vuoksi esim. sukupuolen korjaukseen liittyvä hormonihoito on tärkeää tietoa ja siten voi vaikuttaa hoidon suunnitteluun. Asiakkaan ei kuitenkaan tarvitse kertoa sukupuolen korjaamisen prosessista enempää, ellei halua. Myös potilastietojen keräämisessä täytyy noudattaa hienotunteisuutta.
  • Muista, että asiakkaalla on aina oikeus nähdä ja saada kopiot omista potilastiedoistaan. Asiakas voi myös kieltäytyä antamasta tietoja sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyen.
  • TÄRKEIN ASIA ON TÄMÄ: Hoitotilanteen onnistunut toteutuminen ja suunnittelu perustuvat siihen, että potilaalla on turvallinen, luonteva ja kunnioitettu olo. Potilas ei aina osaa tai halua sanoittaa hierontaan ja kehoon liittyvää epävarmuutta, joten päävastuu hienotunteisuudesta on ammattilaisella. Hieronnassa potilas kuuluu aina suojata peitteellä, eikä genitaalialuetta tarvitse koskaan paljastaa. Alastomaksi ei saa eikä tarvitse riisuutua. Hoidon sisältö täytyy suunnitella potilaan kanssa yhteisymmärryksessä – hänen rajansa ja toiveensa tiedostaen.

 

Ammattilaisen on käyttäydyttävä ammattimaisesti.

Sukupuolivähemmistöön kuuluvan potilaan kohtaaminen edellyttää erityistä tarkkuutta ja hienotunteisuutta. Terveydenhuollon maailmassa potilas on aina ensin, mutta kyse ei ole siitä, että pitäisi tarjota kenellekään erityiskohtelua tai käsitellä silkkihansikkain. Kyse on siitä, että kohtaa vähemmistöön kuuluvan ihmisen luontevasti ja huomioi vähemmistöidentiteetin. Koulutetun hierojan tehtävä on hoitaa potilasta ja auttaa häntä kehonhuoltoon ja fysiologiaan liittyvissä asioissa. Hyvä hoito kuuluu aivan kaikille ja jokaisen täytyy olla tervetullut. Jos potilaan sukupuoli tai seksuaalisuus vaikuttaa ammattilaiseen ja työn laatuun tarpeettomasti, kyse on syrjinnästä. Syrjintä on aina laitonta ja vastoin ammattietiikkaa. Ammatilliseen toimintaan kuuluu tiedostaa omien ajatustensa rajallisuus ja estää niiden vaikutus hoitotilanteeseen.

Koulutettu hieroja on anatomian ja fysiologian ammattilainen. Tämän työn maailma on siitä tasa-arvoinen, että jokaisen ihmisen lihaksia ja muita kudoksia voi hoitaa, ja ne toimivat pääosin samoilla tavoilla. Identiteetistä riippumatta jokaiselle kuuluu hyvä ja terve elämä. Kun itse otan potilaan vastaan, ajattelen hänen terveyttään ja sitä, mitä hän kulloinkin tarvitsee. Silti potilas ei voi olla silmissäni vain kasa luita ja lihaksia. Loppujen lopuksi potilaan sukupuolella ja seksuaalisuudella on tärkeä merkitys hoidon kannalta – siinä mielessä, että voidessaan tuntea olonsa huomioiduksi ja arvostetuksi myös identiteettinsä kautta, potilas pystyy pitämään itsestään parempaa huolta ja pyytämään ammattilaisilta helpommin apua. Silloin on kyse tasa-arvoisesta, huomioivasta hoitokokemuksesta ja hyvästä saavutettavuudesta. Silloin vähemmistöön kuuluva asiakas tietää, mitä hänen kuuluu saada.

Jokainen meistä on vastuussa siitä, että suhtautuu toisiin ihmisiin kunnioituksella. Kunnioitus ei tarkoita sitä, että kaikesta pitää olla samaa mieltä. Kunnioitus on sitä, ettei toisen tarvitse pelätä minun seurassani. Kunnioitus on sitä, että näen toisen ennen kaikkea ihmisenä, en vain sukupuolensa tai seksuaalisuutensa edustajana. Hän on ihminen, jolla on elämä, tunteet, ajatukset ja kokemukset, kuten minullakin. Kunnioitus on sitä, ettei toisen ihmisen erilaisuus uhkaa minun identiteettiäni ja elämääni. Kunnioitus syntyy siitä, että uskaltaa uhmata oman mielen kaavamaista toimintaa ja luopua ajatusten ja ihmisten lokeroinnista. Kunnioitus on sitä, että kritiikki kohdistuu toimintaan, ei ihmiseen. Kunnioitus on sitä, että uusiin asioihin voi suhtautua uteliaisuudella.

Haluan lopuksi puhua suoraan teille kaikille, joilla on LGBTQI-identiteetti – liittyi se sitten seksuaalisuuteen tai sukupuoleen. Teilläkin on oikeus käyttää palveluita ja hoidattaa itseänne. Teidän ei tarvitse pyytää anteeksi erilaisuuttanne. Teidän ei tarvitse jäädä piiloon. Teitä ei myöskään tarvitse holhota eikä pidellä kädestä. Hierojana ja ammattilaisena olisin enemmän kuin iloinen voidessani palvella kaikenlaisia potilaita. Uskon, että moni ammattilainen ottaisi teidät avosylin vastaan. Mutta niin kauan, kuin yhteiskunta elää lokeroissa ja kerroksissa, vähemmistöt kokevat stressiä ja huolta. Niin kauan, kuin terveydenhuollon ammattilaisten ymmärrys identiteetin, seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta on heikolla tasolla, vähemmistöt välttävät palveluiden käyttöä. Tätäkin tekstiä kirjoittaessani mietin, tuntisinko enemmän LGBTQI-ihmisiä, jos useampi meistä kokisi elävänsä yhteiskunnassa ilman pelkoa, ahdistusta ja vähemmistöstressiä.

 

LISÄTIETOA:

THL: Seksuaalisuuden ja sukupuolen sanasto

THL: Tasa-arvosanasto

Seta ry:n materiaaleja sote-aloille

Myös LGBTQI-ihmiset voivat pelätä kohtaavansa tai ovat kokeneet ahdistelua. Tutustu aiempaan kirjoitukseeni seksuaalisesta ahdistelusta hieronta-alalla ja hierontatyön hoitokäytännöistä.