Elintapojen lääkkeetön hoito

Ylen ohjelmassa Professori Kari Tikkinen haastoi lääkkeiden hyödyt elintapasairauksien hoidossa. Tikkisen mielestä osaa potilaista alihoidetaan, mutta silti lievemmissä vaivoissa on ylilääkitsemisen riski. Pitäisikö yhteiskunnan tukia suunnata lääkkeiden sijasta kuntoliikuntaan ja ravintovalmennukseen? Voisiko elintapojen lääkkeetön hoito olla ratkaisu kasvaviin terveyshaasteisiin?

”Jatkuva kiire ja odotusten määrä aiheuttavat lannistusta.”

 

 

Kuvat: Pixabay

Koulutettu hieroja on terveydenhuollon ammattilaisena ennen kaikkea ennaltaehkäisevän työn piirissä, ja käytännössä elintapoja voi muuttaa ja edistää missä vaiheessa tahansa. Hieroja tapaa asiakkaita monissa olosuhteissa – hyväkuntoisina, huonokuntoisina, nuorina, vanhoina – ja hierojan tehtävä on paitsi toteuttaa lihashuoltoa, myös hahmottaa asiakkaan kokonaisvaltainen terveydentila. Hierojan työ on tiivistetysti tuki- ja liikuntaelinterveyden hoitoa ja kokonaisvaltaisen toimintakyvyn ylläpitoa – sitä on elintapojen lääkkeetöntä hoito, muun muassa. Hyvinvoinnin tarkoitus ei ole saavuttaa tiettyä ulkonäköä tai suorituskykyä, vaan terve ja hyvinvoiva elämä.

Tule-terveyden osa-alueet ovat kuitenkin tiiviisti yhteydessä myös elintapasairauksiin. Tyypillisellä asiakkaalla on pehmytkudosvaivojen ja liikuntaongelmien lisäksi myös palautumisongelmia, jotka liittyvät keskeisesti uneen, ravitsemukseen ja mielenterveyteen. Elintapasairaudet eivät ole kuolemantuomio tai häpeäpaalu vaan haasteiden kierre, jonka voi katkaista. Professori Tikkinen on aivan oikeassa – nämä ovat asioita, joita ei täysin ratkaista lääkkeillä.

Elintapaongelmien kasvun ytimessä ovat ennen kaikkea työkulttuurin ja sosiaalisen elämän muutokset. Ruokakaupasta voi ostaa mielin määrin mitä haluaa, ja on entistä houkuttelevampaa herkutella nälkäänsä tai palkita itseään ruualla. Paikallaan tehtävä työ on luonut liikunnasta jotain ylimääräistä, jota tehdään sitten kun ehditään ja muistetaan. Silti odotukset ja käsitykset arjen sisällöstä eivät ole juuri muuttuneet: edelleen pitäisi olla lihaksikas, terve ja hyväkuntoinen, vaikka vuorokaudessa on sama määrä tunteja kuin ennenkin. Jatkuva kiire ja odotusten määrä aiheuttavat lannistusta ja pelkoa, jopa itseinhoa.

Elintavat tasapainoon – miten?

Työssäni olen ennen kaikkea huolissani siitä, että asiakkaat kokevat vastuuta asioista, joihin on todella vaikeaa vaikuttaa. On väsyttävää ja työlästä ylläpitää arjen tasapainoa työn ja siviilielämän välissä ja samalla olla edes kohtuullisen kurinalainen elintapojensa kanssa. Väsyttävää on myös sietää työttömyyden tai sairauden tuomaa tyhjiötä, jota on vaikeaa täyttää ilman kunnollista arkirytmiä. Passiivisuus ja suunnan puute vähentävät sitoutumista. Oman osuutensa soppaan tuo koronaepidemian luoma vaihtoehtojen väheneminen. Mitä siis on tehtävissä? Olemmeko kaikki tuomittuja kiireen ja stressin luomaan limboon, josta selviävät terveinä vain urheilullisimmat ja kurinalaisimmat yksilöt? Ei suinkaan.

Opiskelin kevään 2021 aikana elintapojen ohjausta UKK-instituutin järjestämässä koulutuksessa. Elintapaohjaus on käytännössä ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, jossa huomioidaan asiakkaan terveyteen vaikuttavia seikkoja: uni, ravinto, liikunta, päihteet ja yleinen toimintakyky. Elintapaohjauksella halutaan ehkäistä terveyshaasteiden eskaloituminen ja kalliimpaan, korjaavaan hoitoon päätyminen (esim. leikkaukset). Keskeistä ohjauksessa on myös mielen hyvinvoinnin vahvistaminen ja kannustavan, kunnioittavan asiakassuhteen ylläpitäminen. Elintapaohjauksessa ammattilainen ei kaada faktoja asiakkaan päähän ja toivota onnea matkaan, vaan rakentaa motivoivaa yhteistyötä. Lähdin opiskelemaan juuri siksi, että saisin lisää työkaluja elintapahaasteiden hoitamiseen.

Opintojen suurin anti oli huomata se, mitä olin jo työssäni pitkään miettinyt: Hyvien elintapojen saavuttaminen ja ylläpitäminen eivät vaadi kaiken ajan uhraamista hikiliikunnalle ja kaloritaulukoille. Loppujen lopuksi vähemmistö meistä on urheilijoita, ja elimistö kiittää jo pienestä säännöllisestä panostuksesta. Väistämätön tosiasia kuitenkin on, että vaikka muutoksen aloittaisi kuinka pienin askelin tahansa, se vaatii sitoutunutta toimintaa. Ja jotta toiminta johtaisi pysyvään muutokseen, sen täytyy syntyä ihmisessä itsessään. Sen ei tarvitse kuitenkaan tarkoittaa itsensä rääkkäämistä eikä riman nostamista kattoon.

Ole reilu itsellesi.

Jotain on siis tehtävä. Mikä sitten riittää? Mitä voi tehdä? Mistä tietää, että elintapaohjauksesta olisi apua?

  • PUHU peloistasi ja kynnyksistäsi, edes kaverille. Jos et tiedä mistä aloittaa tai motivaatiosi loppuu kesken, keskustele terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Ammattilaisen työtä on kuunnella sinua. Hän voi olla hieroja, lääkäri, liikunnanohjaaja tai vaikkapa oman terveyskeskuksen sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja.
  • RUTIINI on taikasana. Ideaalia olisi, että liikunta tai ruokailu olisi kuin hampaiden pesu tai pyöräily: niin sisäistettyä tekemistä, ettei sitä edes ajattele. Vaali rutiineja, edes niitä pieniä! Jokainen toisto auttaa muutosta pidemmälle, vaikka kyse olisi vain portaiden käytöstä tai porkkanoiden ostamisesta.
  • SELVITÄ kuntasi tarjoamat terveydenhuoltopalvelut. Monissa kunnissa on tarjolla edullista ravitsemusneuvontaa, fysioterapiaa, liikuntaneuvontaa ja terveydenhoitajan tapaamisia. Jos et tiedä, mitä tehdä, kysy apua!
  • RAHA ei aina ratkaise. Kuntosalit ja liikuntaryhmät ovat hyviä keinoja rutiinin ja sitoutumisen luomisessa, mutta joskus eurot loppuvat kesken. Liiku lemmikkien, tuttavien tai perheenjäsenten kanssa. Osta yhdessä kaverin kanssa verkkokuntoilujäsenyys. Hyödynnä maksuttomia ulkokuntolaitteita ja edullisempia kansalaisopistojen ryhmiä. Käytä kehonpainoa ja lainaa kuntoiluvälineitä!
  • TOIMINTAKYKY määrää tanssin askeleet. Jos sairaus, vamma tai kiire vaikeuttaa tekemistä, tee sen verran kuin jaksat ja pystyt. Älä anna ympäristön odotusten vaikuttaa tekemiseesi! Jos kaveri juoksee kilometrin, juokse sata metriä – kunhan et jätä kenkiä kaappiin.
  • PYÖRÄÄ ei tarvitse keksiä uudelleen. Mitä vähemmän joudut järjestämään lisäaikaa kokkaamiselle, liikkumiselle tai nukkumiselle, sitä todennäköisemmin saat muutoksen alulle. Tee kauppalistat etukäteen, jumppaa elokuvaa katsellessa, kirjoita unipäiväkirjaa heti herättyäsi.
  • OLE REILU itsellesi, älä kerää ”mutkuja” ja ”sitkuja”. Vaikka tupakoisit, olisit jatkuvasti kiireinen ja nukkuisit liian vähän, mikään niistä ei riistä mahdollisuutta terveempään elämään. Älä myöskään rasita itseäsi asettamalla kohtuuttomia tavoitteita – yksistään ihannepainon tai lihasmassan tavoittelu ei sitouta eikä tuota tyytyväisyyttä.

Henkilökohtaisesti olen samaa mieltä professori Tikkisen kanssa. Lääkkeetön hoito olisi helpoimmin lähestyttävä tapa hoitaa ajoissa elintapasairauksia, ja yhteiskunnan tulisi tukea paremmin hyvien elintapojen ylläpitoa ja hoitoa. Jos haluamme terveitä ja hyvinvoivia ihmisiä, tarvitsemme liikunnanohjausta, ravintovalmennusta, lihashuoltoa ja elintapaohjausta.

Lääkekorvaukset eivät missään nimessä ole turhia, sillä lääkkeet voivat olla tärkeä tuki terveydelle. Lääkkeillä ei kuitenkaan saavuteta hyvää palautumista, tervettä ruokavaliota, hyvää mieltä tai palauttavaa lepoa. Tosiasia myös on, että terveellinen elämä vaatii jonkin verran asiantuntevaa apua sekä taloudellista liikkumavaraa, eikä sitä ole kaikilla. Ja vaikka rahaa olisi, mikä sen järkevään käyttöön kannustaa, jos tukirakenteita ei ole? Vaikka jokainen meistä olisi aktiivinen kansalainen, pohjimmainen ongelma ei poistu, ennen kuin yhteiskunta tuo terveyden mahdollisuudet ja puitteet lähemmäs kansalaisia.

AIHEESEEN LIITTYVÄÄ:

Saako kipeänä liikkua?

Koronavirus ja kehonhuolto

Psykofyysinen työote